Koska syysmasennus on iskenyt, noiden säiden myötä. Nytkin istun täällä, ja kuulen musiikin läpin rankkasateen, joka ropisee peltikattoon. Toisaalta rakastan sitä ääntä. Näin iltaisin se onkin ihanaa tavallaan. Kuitenkin eriasia, kun samanlainen sade osuu juuri silloin kun on matkalla kouluun ja sateenvarjo on jäänyt kotiin.
Muutenkin ollut tosi outo fiilis, semmonen tyhjä. En osaa selittää sitä, enkä tiedä onko sille joku muukin syy kuin syksy ja pimeät, sateiset päivät.
Piristys tänään oli Automatic Eye Isossa Omenassa. Mutta sielläkin olin surullinen, saattoi johtua siitä että olin yksin, vaikka Heikki ja Pete (kyseisen bändin basisti ja laulaja/kitaristi) piristikin vähäsen. Mutta kun siellä oli niin paljon ihmisiä, niin ei oikein pystynyt juttelemaan mitään kunnollista. Mutta Heikin antama halikin vähän lohdutti!
Niin ja vihdoin ne wannabe-uggit saapuivat ja sain ne jalkaan tonne isoon omenaan, mutta tais olla vähän huono vaihtoehto, nimittäin ne on niin lämpimät, no kyllä mä kestin. Kuvaa tulee ensi postauksessa!
2008/10/03
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti