Mun piti kirjottaa mun joulusta jo paljon aikasemmin, mutta en vain saanut aikaiseksi. Elikkä siis meillä oli ihan perinteinen joulu, ruokineen ja lahjoineen. Outoa oli se, että ei olla koskaan ikinä vietetty joulua perheen kesken, aina on joku ollut kylässä, yleensä äidin veli, mutta nyt se oli kipeänä, eikä siis päässyt. Mummin ja vaarinkin piti tulla, mutta ei nekään sitten tullutkaan, kaikista hupaisinta tässä oli se, että vieraat ilmotti vasta aattona, ja meillähän oli sitten varattu ruokaa melkein puolet enemmän kun oltaisiin tarvittu. Joulupäivänä äidin siskon perhe tuli sitten syömään jämät pois!
Sain lahjaksi iPod touchin, 120euroa, sukkia ja yöpaidan, ja tietenkin suklaata. En muuta, mutta nämä riittääkin vallan mainiosti, enkä muuta toivonutkaan.
Nyt istun kotona, omassa sängyssä ja synkistelen. Jossain vaiheessa aina tulee semmonen herääminen, et "hei! missä sä tyttö elät". Haaveilen ihan liikaa, enkä osaa päästä siitä eroon. Tietty haaveilu on kivaa, mutta pelottavaa, kun aina välillä katoaa todellisuudentaju.
Ja mua muutenkin pelottaa ja jännitää nykyään tosi paljon, ja tuun tosi surulliseks. En tiiä mistä se johtuu, tai voiko sille tehdä mitään..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti